Valta Kuuluu Kansalle - Myös Keravalla!

Tämän olen kirjoittanut jo kevättalvella, mutta ensi talvena se näyttää olevan täyttä totta. Nyt on viimeiset hetket varautua. Mutta aina on oikea hetki rukoilla! Tässä hyvä hätävarasuunnitelma , mitä tarvitaan, jos kaikki pimenee! Varautumisen lisäksi on kuitenkin yksi tärkeämpi asia: Henkinen tyyneys. Luottakaa Herraan, uskoitte häneen tai ette. Hän on siitä huolimatta olemassa ja kääntää kaiken parhain päin. Ensin Hän kuitenkin ojentaa meitä, jotta kasvaisimme ja vahvistuisimme. Monet profetiat sanovat, että Venäjä tulee Suomeen. Itse otan kaikki Raamatun ulkopuoliset profetiat suolaripauksen kanssa ja suosittelen sitä muillekin. Siitä huolimatta nämä, kuten koronaan liittyneet salaliittoteoriatkin, näyttävät kummasti toteutuvan. Muistakaahan rukoilla. Pyydän Herralta rauhallista mieltä sekä itselleni että kaikille, jotka tämän lukevat, samoin kuin kaikille muillekin. Pyydän myös Anolle ja hänen tiimilleen voimaa jatkaa tällä Totuuden tiellä.  Rukoilen Sanna Marinin, Sauli Niini...

HUOM! Tämä on reportaasi toiminnastani FIXIT-liikkeessä! FIXIT on poliittisesti sitoutumaton liike, jonka tavoitteena on viedä Suomi eroon EUsta. FIXIT ja VKK eivät liity toisiinsa ja olin mukana yksityishenkilönä, en VKKn edustajana! Kun astuin junaan, takana oli ollut melkoinen viikko. Vasta toissapäivänä olin nukuttanut kissani taivasmatkalle ja tuntui oudolta herätä omaan tahtiin ilman, että karvainen kuono tyrkkii naamaa viiden ja kuuden aikaan aamulla. Kovasti teki mieli perua oma osallistumiseni, joka olisi kyllä pistänyt muun FIXIT-porukan koville kun olin lupautunut huudattamaan yleisöä. Pakko se vaan oli lähteä. Ja onneksi lähdinkin. Herra oli siunannut lauantain aurinkoisella säällä, joka oli sen verran tuulinen ettei porotus hiostanut. Oli oikeastaan mukava lähteä ja jättää suru hetkeksi taakseen. Rukous auttoi, kuten aina. Herra auttaa aina! Tietysti hieman tympi, että lähdin niin aikaiseen ettei sen enempää Rautatientorilla kuin Eduskuntatalollakaan ollut ketään. Ei se ...

Tämä on vanhempi kirjoitus VKK Keravan sähköpostilistalta, mutta pätee nyt yhtä hyvin. Kirjoitin tämän viime kevään jääkiekon MM-voiton yhteydessä, jossa suurin uutinen oli Suomen Kansan Prinsessan tuulettaminen aitiossa. Kun Sannaa ylistetään tai jotain muuta "positiivista" tapahtuu, kannattaa aina pitää tutkat auki siitä, mitä ei tapahdu! Vuonna 1995 olin elokuvissa katsomassa 101 Dalmatialaista (kuuluin iältäni kohdeyleisöön). Kun tulin teatterista, Helsingin Keskustassa oli kaaos: Suomenlippujen koristamissa autoissa matkustajat tuulettivat, känniporukoiden hoippuessa toisiaan tukien Den Glider Iniä hoilaten. Vasta kotona kuulin mitä oli tapahtunut. Koulussa se painui mieleen ja ”Ihanaa Leijonat Ihanaa” on palanut kaikilla 90-lukua eläneille korvien väliin. Seuraavan kerran, vuonna 2011, olin jo työelämässä. Satuin tekemään yövuoroa, kun yläkerran asunnosta kuului riemunkarjahdus. Silloin pystyin tarkistamaan netistä ja varmistumaan että kyse oli Granlundin Ilmaveivistä. ...

Olen aika tuore tapaus aktiivipolitiikassa. Astuin kuvioihin vasta viime vuoden loppupuolella, kun perustin Keravalle VKK:n paikallisyhdistyksen. Tuolloin kuviot tuntuivat simppeleiltä. Meillä oli selkeä uhka: Pakkopiikitykset, joiden varaan kaikki yhteiskunnan pelottelu keskittyi. Iltalehden otsikot olivat lähes viikottain tasoa "Rokottamattomat täyttävät teho-osastot", yms. Juttuja, jotka nyt ovat paljastuneet valheiksi yksi kerrallaan. Silloin muistuttelin ihmisiä esimerkillä: "Etsi mikä tahansa juttu, missä on sana 'rokottamaton', korvaa se sanalla 'juutalainen' ja katso, miten asialliselta vaikuttaa" Kuviot olivat tuolloin selkeät: Hallitus piti toista vuotta yllä tyrannimaisia nuhan varjolla ylläpidettyjä rajoituksia. Kansa alkoi kypsyä näihin rajoituksiin, mikä kulminoitui Convoy-liikkeeseen helmikuussa. Itsekin osallistuin aktiivisesti tähän liikkeeseen ja olen hyvin ylpeä siitä pienestä panoksesta, minkä annoin. Tästä alkoi kuitenkin kasa on...

Vuosia sitten, Suomen valmistautuessa 100-vuotisjuhlaansa näin karikatyyrikuvan suomen identiteetistä. Tämä oli vuonna 2017. Tuolloin olin pirtein woke-ihminen, mitä voi löytyä. Heiluttelin sateenkaarilippuja, kirjoitin käsikirjoitusta "LGBTQ-yleisölle" ja mietin kuumeisesti omaa identiteettiäni intersektionaalisessa hierarkiassa. Olin onnekseni tummaihoinen, joten sain ainakin vähän sortopisteitä automaattisesti. Ja luonnollisesti pidin tätä kuvaa osuvan hauskana. Pari vuotta myöhemmin tajusin, millainen huijaus woke-ideologia on. Siitä ulos kasvettuani olen kuin eri henkilö tuon itselleen sukupuolidysforian diagnosoineen fanaattisesti feministisen miesoletetun kanssa. Tuolloin olin täynnä vihaa ja toivoin sisimmissäni kärsimystä kaikille "vihollisilleni", siis kaikille jotka olivat eri mieltä mistään kohdasta woke-agendan kanssa. Nyt olen konservatiivinen kristitty, joka rukoilee niin ystävien kuin vihollistenkin puolesta. Enkä varmaan löytäisi yhteistä keskustelu...