Suomi tarvitsee uuden identiteetin

Vuosia sitten, Suomen valmistautuessa 100-vuotisjuhlaansa näin karikatyyrikuvan suomen identiteetistä. Tämä oli vuonna 2017. Tuolloin olin pirtein woke-ihminen, mitä voi löytyä. Heiluttelin sateenkaarilippuja, kirjoitin käsikirjoitusta "LGBTQ-yleisölle" ja mietin kuumeisesti omaa identiteettiäni intersektionaalisessa hierarkiassa. Olin onnekseni tummaihoinen, joten sain ainakin vähän sortopisteitä automaattisesti. Ja luonnollisesti pidin tätä kuvaa osuvan hauskana.

Pari vuotta myöhemmin tajusin, millainen huijaus woke-ideologia on. Siitä ulos kasvettuani olen kuin eri henkilö tuon itselleen sukupuolidysforian diagnosoineen fanaattisesti feministisen miesoletetun kanssa. Tuolloin olin täynnä vihaa ja toivoin sisimmissäni kärsimystä kaikille "vihollisilleni", siis kaikille jotka olivat eri mieltä mistään kohdasta woke-agendan kanssa. Nyt olen konservatiivinen kristitty, joka rukoilee niin ystävien kuin vihollistenkin puolesta.

Enkä varmaan löytäisi yhteistä keskustelun aihetta tuon woke-hörhön kanssa. Paitsi että pidämme molemmat tätä kuvaa osuvana. Kuvassa on siis Suomen kehitys vuosikymmenittäin, alkaen vuodesta 1919, jolloin Kansalaissota voitettiin riemulla ja häviäjille pantiin luu kurkkuun. Tämä Valkoiseksi Terroriksi nimetty massamurha on ehkä pahin, mitä itsenäinen Suomi on tehnyt, koska se jakoi meidät kansakuntana kahteen eri leiriin.

Seuraavalla vuosikymmenellä Paavo Nurmi, joka maailmalla tunnettiin nimellä "The Flying Finn" juoksi Suomen maailmankartalle ja toi uutta puheenaihetta. En tiedä, miksi hän sipsuttaa tässä kuvassa noin hennosti, mutta ainakin hän sai kunnian olla sarjakuvan ainoassa värillisessä ruudussa. Seuraavasta vuosikymmenestä sitten muistamme lähinnä vuoden 1939, jolloin Stalin ilmoitti sisäpiirilleen: "Suomalaiset on asutettava muualle... Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa, ja heidät on helppo siirtää muualle..."

Kolmen kuukauden kuluttua Isä Aurinkoinen joutui kuitenkin pettymään suomalaisten kylmään vastaanottoon ja itsepäiseen luonteeseen. Viiksinaaman tavoite suomalaisten siirtämisestä oli lykkääntynyt. Suomalaisille taas oli muodostunut uusi käsite: "Talvisodan Henki"

Sisukkaat Suomen puolustajat olivat torjuneet vanhan vainolaisen hyökkäyksen niin hyvin, että käytännössä unohdimme hävinneemme tuon sodan (mikä tällä hetkellä näyttää aika vakavalta virheeltä).

Talvisodan jälkeen joka vuosikymmen onkin puhuttu "Talvisodan Hengestä". 50-luvulla toki oli Helsingin Olympialaiset, jotka veivät Suomea hieman kansainvälisempään suuntaan. 60-luvulta 80-luvulle meitä hallitsi yksi ja sama valistunut diktaattori, joka antoi meille oman identiteettinsä ja rauhan ajan.

Kekkosen suurin saavutus, mistä häntä edelleen ansaitusti muistetaan, oli että hän piti hyvät suhteet sekä Itään että Länteen aikana, jolloin nämä kaksi ilmansuuntaa vihasivat toisiaan niin, että olivat valmiina polttamaan koko maailman päästäkseen toisistaan eroon. Voikin miettiä, millainen maailma olisi jos meillä ei olisi ollut Kekkosen kaltaista tolkun miestä puikoissa tuolloin. Jotenkin epäilen että kirjoittaisin tällä hetkellä yhtään mitään tämänkään tekstin sijasta...

Kekkosen suurin ongelma kuitenkin oli sama kuin sadalla prosentilla kaikista ihmisistä: Hän oli kuolevainen. Kun tällainen ihminen, oli hän miten viisas tahansa, pitää tiukasti vallan kahvasta kiinni, ongelma tulee sen jälkeen kun hän lähtee tästä ajasta ikuisuuteen... 

Kekkosen aikana oli kuitenkin myös paljon ongelmia, suurimpana surullisenkuuluisa suomettuminen. Suurta ja Mahtavaa kommunistityranniaa ihannoitiin palvomiseen asti ja "Talvisodan Henki" sai jäädä hetkeksi vaihtopenkille. Sitten tuli shokki, jota kukaan ei odottanut: Neuvostoliitto hajosi. Tämä oli Suomelle ristiriitaista aikaa. Toisaalta se synnytti siihen asti pahimman laman (joka ei kuitenkaan ole mitään verrattuna tulevaan).

Toisaalta se nostatti kansallista itsetuntoa. Laman kanssa painiva pikkukansa sai taas ylpeästi kantaa "Talvisodan Henkeään" Suomalaisella Sisulla. Ja lamasta selvittiin, mutta uusi sota jota emme edes tajunneet käyneemme hävittiin ja itsenäisyys menetettiin liittymällä EU:hun. Ironisesti mitä kauemmas itsenäisyydestä olemme menneet, sitä enemmän "Talvisodan Hengestä" olemme puhuneet.

Siitä on tullut paketti, jota myydään nimellä "Suomalainen Identiteetti". Talvisodan Hengen merkitys: rohkeus, uhrautuvaisuus ja periksiantamattomuus, on unohdettu ja siitä on tullut vain klisee poliitikkojen puheissa.

Tämä johtuu siitä, että olemme laittaneet tämän identiteetin ja hengen ihmisiin, luottaneet heihin. Mutta me ihmiset olemme langenneita olentoja. Olemme alttiita korruptiolle ja vallanhimolle. Ja kun pääsemme vallan makuun, teemme mitä tahansa saadaksemme sitä lisää. Valehtelemme, kiellämme periaatteemme ja kierimme kuin koirat niiden edessä, joilla on kaikki valta, mutta jotka ovat yhtä kuolevaisia kuin me.

Siksi ainoa vaihtoehtomme, ainoa toivomme, on ottaa uusi identiteettimme taholta, jonne emme ole kääntyneet sitten Kyösti Kallion päivien. Hänen rukouksensa on todellista Talvisodan Henkeä. Se on meidän todellinen identiteettimme. Ja tämän nyt unohdetun presidentin tavoin meidän tulee pyytää sitä taholta, joka ei kuole tai korruptoidu.

Meistä kaikista aika jättää yhtenä päivänä, emmekä silloin saa mukaamme mitään, mitä maan päällä olemme haalineet. Voimme vain turvata Kaikkivaltiaaseen ja pyytää Häneltä pelastusta. Kun olemme sen tehneet, saamme kaiken muunkin. Vahvan identiteetin ja kestävän hengen. Eikä yksikään vihollinen sen enempää maan päällä kuin henkivalloissakaan pysty meihin koskemaan.

Kiitos ja Aamen

-Alex Greenwood